Viime aikoina

Piiiitkästä aikaa instagram-otoksia!

 

1. Olipa ihana nähdä Jedi pitkästä aikaa kuukauden reissun jälkeen!

2. Disney-klassikoita <3 Tää oli paljon parempi kuin muistinkaan!

3. Omatekemää leipää, mmm

4. Kateltiin Jedin kanssa leffaa

5. Vessaposeeraus koulutuksen tauolla 

6. Työmateriaalia

7. Leivoin pullaa, vähäks oli hyvvee :)

8. Ensimmäisen päivän työlook

9. Tällä lookilla eilen

10. Matkalla Kouvolaan siskon railakkaassa kyydissä

Meikää voi seurailla instagramissa nimimerkillä neitipunahilkka

Marianne-karkki

Viikko töissä oltu! Yllättävän rankkaa ja hankalaa tuo kadulla feissaaminen, en tiedä onko se loppujen lopuksi se mun juttu. Vastaan tulee niin paljon kaikenlaista porukkaa, että melkein käy masentamaan. Toki vastaan tulee niitä mukaviakin tyyppejä, mutta enemmän on niitä nenäkkäitä ja kiireisiä ihmisiä. Sitä paitsi Amnesty on monin tavoin hieman hankalampi järjestö feissata, kuin esimerkiki vaikka Unicef, mutta katsellaan nyt. Ensi viikon loppuun asti on koeaika voimassa, joten ainakin sinne asti tätä työtä teen. Mitään parempaakaan ei kyllä ole tiedossa, pitäisi varmaan siis vaan rehellisesti luovuttaa ja ryhtyä elämään valtion rahoilla.

Noin muutoin on ollut tekemistä myöskin, keskiviikkona Marikki kävi kylässä ja eilen minä sitten kävin esittäytymässä Hesan porukoille. Muuten kaikinpuolin onnistunut käynti (ainakin omasta mielestäni), paitsi hieman ennen lähtöä mukana ollut Jedi päättää sitten kusta sisälle :-DD Se oli niiiin noloa. Vaikka kukaan ei ollut asiasta moksiskaan ja toki syytä löytyi minustakin, kun en tajunnut että helteessä talsinut janoinen koira oli tosiaan juonut sitä vettä paljon, ja eihän se koirankaan rakko loputon ole. Mutta joo, näitä sattuu. Toivottavasti ei kuitenkaan uudestaan enää :D

Mutta juu, sitten tämän päivän asuun, joka koostui itse tuunatuista farkkushortseista ja huutonetistä tilatusta Gina Tricotin Marianne-karkkien käärepaperia muistuttavasta löysästä topista. Huomatkaa kuinka kynnet ja huulet mätsää raitoihin!

   

Sitten tämän neihin pitäisi alkaa pakkailemaan, sisko tulee nimittäin hakemaan ja sitten suunnatan Jepusen kanssa Kouvolaan viikonlopuksi! Taidetaan ottaa ihan rennosti ja kenties häärätä keittiössä. Mutta toisaalta, se onkin se mun käsitys rentoilusta, hihih. Mutta joka tapauksessa, mainiota viikonloppua kaikille!

PS. Olen ihan kujalla maailman menosta. Huomenna on kuulemma euroviisut ja Suomi edelleen mukana lätkän mm-kisoissa, joihin olen tyystin kyllästynyt. Sisäinen maailmanparantajani luultavasti pilkistelee ja kertoo, että sen hirvittävän summan rahaa, mitä molempiin pläjäyksiin käytetään, voisi käyttää huomattavasti fiksumminkin. Terv. P-a.
PPS. Toisaalta...pakkaamisen sijaan pienet päiväunet kuuloistais niiiiiiin hyvältä!

Hiljaisuuden jälkeen

No juu, tekemisestä ei tosiaan ole ollut puutetta! Mihin tää aika oikein lentää? No joka tapauksessa mulla oli tosi kiva viikonloppu ja nyt on sitten arki aloitettu työn merkeissä. Aloitin tosiaan feissarina Amnestylle ja huomenna sitten Lahden keskustaan heilumaan. Jos tunnistatte niin tulkaa moikkaamaan!
Lauantaina meininki oli tämä:

Romppe pöydällä ja kimppajäätelösessiot. Iltaan mahtui tuttuun tapaan myös verta, mutta kyyneleet tais jäädä tältä kertaa pois hahha. Mutta oli tosi kivaa :) Kukaan ei taida oikein edustaa tossa kuvassa, mut väliäkös sillä. Oikeesti ollaan kaikki tosi kuumia ja hyvännäkösiä!

Sitten tämän päivän asukuviin!

Seuraavaksi tää käy leipomaan pullaa! Mikä onni, että kävin palauttamassa pulloja ja tölkkejä, tienasin moisesta yhdeksän euroa. Ei huono! Huomenna ajattelin sitten leipoa leipää, opin nimittäin uskomattoman hyvän reseptin Kroatiassa! Tai opin ja opin...eiköhän se oo suhteellisen samanlainen kuin kaikki leipäreseptit, mutta voisin sen siitäkin huolimatta laittaa tänne :D 

Adios ja hyvää alkanutta viikkoa!

Paluu Suomeen

Kyllä, täällä ollaan, elossa ja hyvinvoivana! Palasin jo maanantaina iltapäivästä, mutta luonnollisesti mulla on ollut niin paljon kaikkea tekemistä, että blogiin kirjoittaminen ei ole käynyt mielessäkään. Eikä sen puoleen, että mulla mitään erikoisempaa kerrottavaa olisikaan kun en oo mitään tehnyt :D Muuta kuin nyhjännyt kotona Hesan kanssa (ja sain vihdoin ja viimein kerrottua tästä blogista!), ollut nälkäinen, pessyt pyykkiä ja tehnyt äitille äitienpäiväkakun. Kyllä, tiistaina. Suunnitelmat meni vähän uusiksi, ja meillä ei äitienpäivää sunnuntaina vietetäkään, joten toin sen tänne Kouvolaan tänään tullessani. Muuten kiva, mutta ei tullut pieneen mieleenkään, että tuolla ulkona olis noin kuuma. No, kakun ulkonäkö ja koostumus vähän kärsi, mutta maku sentään säilyi ennallaan.
Sitte ollaan katottu parisen leffaa, mua nimittäin odotti 14 leffaa :D Niistä ajattelin kertoilla myöhemmin lisää! Ja mitäs muuta... äsken tuunasin mun hiuspidennyksiä, mutta ei menny taas ihan kuin elokuvissa hahaa. No, katsellaan. Tää mun oma tukkani on vaan just siinä ärsyttävässä vaiheessa kasvua, että sitä on oikeastaan pakko pitää kiinni, koska auki se ei näytä millään tavalla fiksulta. Mööh.
Huomenna illalla sitten takas Lahteen ja Jedi tulee mun mukana <3 Musta se on ihanaa mutta Viskari on vähemmän innoissaan... Mut eiköhän kaikki suju siististi ja vaivatta (toivottavasti)!
No mut joo. Toivottavasti tää bloggailu pääsisi pikkuhiljaa normaaleille uomilleen samoin kun tää mun elämä. Hoitamattomia asioita mulla on noin 10000, mutta kai ne kaikki tästä pikkuhiljaa alkaa selvitä. Eniten mua tällä hetkellä huolestuttaa taloudellinen tilanne, multahan tosiaan "hävisi" se about 50 e omaa rahaa sinne Kroatiaan (eli jouduin maksamaan omasta pussistani) ja se oli aika oleellinen summa toukokuun laskuihin ja muihin kuluihin. Mutta koska olen positiivinen ajattelija, niin olen päättänyt, että tästäkin selvitään! :)

Viimisiä viedää

Olo on... en edes tiedä, miten sitä kuvailisi :D Tähän päivään on mahtunut vaikka mitä. Ihana viimeinen päivä harkkapaikassa, tein niille omenapiirakkaa ja perunarieskoja, ja etenkin jälkimmäisiin ne rakastu, ja sitten sain niiltä lahjaksi niiden omaa superhyvää oliiviöljyä ja pari Istriaa käsittelevää kirjaa. Ihan super paikka! Pyytelivät kovasti tulemaan uudelleen.
Ja sitten joo. Hermot meni iltapäivästä. Yritin maksaa hotellia niin yritykseksihän se jäi ja homma on vieläkin epäselvä. Mun rahaa on kadonnut jonnekin ja argh mikä sotku. Ja yritä sitä kaikkea nyt sit selittää englanniksi, kun selittäminen suomeksikin on jo tuskallisen vaikeaa. No, homma hoituu, kai. Toivotaan. Alan olla niin väsynyt ja odotan kotiinpaluuta niiiiiin paljon, että en tiedä miten päin tässä pitäisi edes olla. Noh, enää reilu vuorokausi <3
Voisin ehkä jossain vaiheessa koota teille semmosen tiivistetyn info-paketin tästä reissusta ja Pulasta ylipäätän, mutta korostan sanoja jossain vaiheessa. Kotiin kun pääsen niin en saletisti tee yhtään mitään pariin ensimmäiseen päivään. Paitsi pesen pyykkiä.

Vuoden musiikkilöytö

Adrian von Ziegler! Onko mahtava vai mahtava? Loistava esimerkki siitä, mitä on musiikki eikä perseen heilutukseen tietokoneella kyhätty värssy siitä, kuinka bailaaminen on ihanaa ja jos sitä sitten taas huomenna uudestaan. Tai mitä nyt tuossa olen tylsyyksissäni MTV UK:ta seurannut, niin tuntuu olevan se musiikkivideon tekeminen se pääpointti. Pääsee vähän keimailemaan ja näyttämään hyvältä, jepjep. No, tämä on jotain aivan muuta:

Mitäs mieltä siellä päässä ollaan? :) 

Vappumasennus ja sen taltuttaminen

Koska minua ärsyttää ja harmittaa, avaudun tänne. Mikä sitten ärsyttää ja harmittaa? No tämä vappu. Tai siis teidän vappunne siellä Suomessa. Tulin pitkän päivän jälkeen koneelle ja mietin, että onpa kiva kun pääsen juttelemaan jollekin ja kertomaan päivän tapahtumista. Väärin. Ketään ei ole missään, etenkään online facebookissa. Sen sijaan päivän mittaan on julkaistu kymmenittäin erilaisia variaatioita vapun toivotuksista ja julistuksista. Kukaan ei tosiaan ole jättänyt millään tavalla epäselväksi että miten ja kenen kanssa aikoo tätäkin turhaa kalenterijuhlaa viettää. 

Ja tässä tulee sitten vastaan se oma turhamaisuuteni ja itsekeskeisyyteni: ihmiset pitävät kivaa ilman minua. Tilannehan on nyt naurettavan itsestäänselvä: minä olen Kroatiassa ja kaikki muut ystäväni ja tuttuni Suomessa (pääasiassa Lahdessa) joten pikaisen laskutoimituksen tehtyä voi tulla siihen tulokseen, että vapun viettäminen yhdessä on melko mahdotonta. Oletus siitä, että muut ovat juhlimatta ja pitämättä kivaa, koska minä en ole siellä heidän kanssaan, on täysin absurdi. Juttuhan on niin, etten minä ole millään tavalla korvaamaton missään mielessä, eikä siis näin ollen minua tarvita siihen, että bileet on onnistuneet ja kaikilla on kivaa. 

Jostain syystä tämä fakta ei ollut minulle tähän päivään asti itsestäänselvyys, joten piti vääntää se rautalangasta nyt. Samalla yritän muistaa, että vaikka en ole siellä missä nyt haluaisin olla, ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö minua haluttaisi sinne. Olosuhteiden pakosta vietän tämän vappuni yksin ja tekemättä mitään. Loppujen lopuksi ei se kai niin kamalaa ole, minulla on kuitenkin alle viikon päästä täysi mahdollisuus viettää laatuaikaa rakkaitteni ja tärkeitteni kanssa ilman mitään naurettavaa kalenteriin merkattua juhlapäivän aiheuttamaa pakkoa. Ja jos ei halua juhlia vappua kanssani silloin, ei oikealla vapullakaan ole mitään merkitystä. Ja tämä pätee ihan jokaiseen juhlaan. 

Ehkä lopetan siis tämän itsesäälissä muhimisen ja teen sitä mitä parhaiten osaan: käännän vaikeudet voitoksi, negatiivisuuden positiivisuudeksi ja koska en voi saada, keskityn antamiseen. Vaikka elämä ei olisi aina reilua, se ei tarkoita ettenkö minä voisi olla. Molemmat posket käännettyinä eteenpäin!

PS. Oikeasti toivon, että kaikilla on kiva vappu!